lauantai 21. kesäkuuta 2014

Marma 29.5.-1.6.2014

Great Northern War Game 2014


Matkasimme pienen, mutta sisukkaan suomalaisryhmän kanssa Marmaan Suuren pohjan sodan - sotapeliin, jossa tarkoituksena on ainakin se 24 tuntia elää ja olla (ja miesten tietysti taistella) mahdollisimman autenttisesti.

Hartaiden etsintöjen jälkeen viimein leiripaikasta löytyi yksimielisyys (eli yksi mies oli sitä mieltä, että kyseinen paikka oli soveltuvin?) ja pääsimme purkamaan lastimme ja pystyttämään telttamme ja laittamaan muutenkin olomme kotoisaksi.

Leirillä oli noin 12-13 telttaa ja ruotsalaisilla oli nuotiopaikkansakin, mutta me päätimme laittaa nuotiomme ja siis myös ruoanlaittopisteemme lähemmäksi omia telttojamme. Teltat olivat pystyssä puolilta öin ja nuotiokin jo roihusi - juuri sopivasti, sillä silloin se sade alkoi. Ja sitten satoi, satoi ja satoi. Koko leikin ajan.




Kylmän yön jälkeen oli suorastaan ihana päästä ylös ja ryhtyä toimiin - ellei muuten niin ihan vain siksi, että lämpenisi. Aamuruoaksi valmistimme kahvia (no ei ehkä niin autenttista, mutta se oli sallittua) ja ohrasuurimopuuroa. Lisäksi oli toki ruisleipää, voita ja vähän juustoa. 

Aamupalan jälkeen oli vuorossa corum, jonka jälkeen jokainen ryhtyikin varustautumaan taisteluun kukin omalla tavallaan - lepäämällä, asettaan rassaamalla tai muuten vain sadetta pitämällä. Eniten aikaa miehillä meni puiden hankkimiseen. Puut tuli itse kerätä metsästä ja koska tuo työ vaati sahan ja kirveen käyttöä sekä kahlaamista korkeassa ruohikossa, kohteliaat ritarilliset miehet hoitivat puuden hankkimisen. Ja tokihan nuo sitten lähtivät tiedustelumarssille.



Me, Anna-piika ja minä, ryhdyimme valmistamaan miehille ruokaa, sillä ruoan oli parasta olla silloin valmista, kun miehillä oli mahdollisuus syödä - koskaan ei tiennyt, milloin käsky taisteluun tulisi. Ensimmäisen päivän ruokana oli perinteinen kaali-kasvispata. Salaiseen reseptin ohjeen voi lukea ruokaohjesivustolta. Vaikka ruoka oli yksinkertainen (ja taatusti ajanmukainen) ja niukka, se kuitenkin kelpasi oikein hyvin väsyneille, kylmettyneille ja nälkiintyneille sotilaille (teimme ruokaa siis omille suomalaismiehille, emme kaikille, kuten ajanmukaistakin oli).


Ja olihan sitä ilon hetkiäkin, välillä satoi vain hyvin vähän - melkeinpä kuin sumussa olisi ollut. Mutta toki sitä vettä tuli sitten hetken päästä enemmänkin .

Otimme toki nokosiakin ja teimme kädet kylmettyneinä käsitöitä - tai ainakin ahkera Anna-piika teki. Illan tullen pidimme edelleen tulta yllä, mikä onnistui yllättävän helposti, vaikka puut olivatkin melko märkiä. 

Venäläisistä sotilaista ei tuntunut kuuluvan mitään. Jatkuvastihan oli pelko, että jotain tapahtuu ja venäläiset hyökkäävät, mutta ei mitään. Ja niin kauan kuin leiri oli täynnä ruotsalais-suomalaisia sotilaita, ei meilläkään ollut mitään hätää. Ja niin pääsimme kaikki, hyvin ajoissa nukkumaan. Itse olin niin kylmettynyt tuossa vaiheessa, että kun rakas sotilaani peitteli minut telttaamme nukkumaan ja suorastaan pakotti ottamaan useamman korkillisen usquebata, niin olin hyvin tyytyväinen kohtelusta. 

Miehille tietysti jaettiin vartiovuorot, ja suomisotilaat vartiovuoronsa hoitivatkin kiitettävästi, toisin oli kuulemma tykin vartioinnin laita. Kyllä sai olla ylpeä särmistä suomalaisista! 

Aamulla yllättävänkin lämpimänä nousin ensimmäisenä tulta tekemään (sehän sammui aina yön aikana) ja pikkuhiljaa tulta saapui muitakin tekemään. Sen verran kun oli jo märkää, ettei oikein meinannut syttyä. Nyt jätimme aamupuuron väliiin ja päätimme keittää vain vettä kahvia ja teetä varten - kunnes - HÄLYTYS! Venäläiset ovat lähellä! Ja niin suomalaisjoukkojen korpraali keräsi oman joukkonsa jälleen särmään muotoon ja sitten he lähtivät taisteluun. Jälkijoukko, eli ruotsalaiset vasta keräsivät tässä vaiheessa miehiään. Voi suomipoikia! Taistelu käytiin hyvin lähellä leiriä, ja näimme taistelusta muskettien savua ja kuulimme taistelun ääniä. Ja olimme leirissä lähes kahdestaan. Ja pelkäsimme, että streltsyt hyökkäävät selustasta. Ja teimme varasuunnitelmia. Olimmehan ennenkin olleet leirin viimeinen puolustus ;-)

Voitokkaan - tai ainakin palasivat hengissä - taistelun jälkeen miehet palasivat leiriin ja saivat sitten viimein sen aamupalan syödyksi. Tämän jälkeen oli vuorossa corum.



Ja miehille ilmoitettiin, että lopullinen taisto käydään puolen päivän aikaan jossain tuolla kaukana, ja sen jälkeen paluu pääleirille, jotka siis taistelusta elossa säilyvät. Lähtökäsky tulikin hieman corumin jälkeen ja koska ne muutamat, jotka leirille jäivät, pakkasivat tavaransa ja lähtivät - olimme Anna-piian kanssa leirissä aivan kaksistaan. Ja nyt ihan oikeasti hieman pelotti streltsyt - jos nyt eivät meille mitään tekisikään, niin voisivat kuitenkin tuhota ihan vahingossakin omaisuuttamme. Varauduimme siis myös taisteluun. 

Miesten taistellessa valmistimme päivän ruoan - hernekeiton, jonka salainen resepti on myös saatavilla. Jätimme keiton toiveikkaana tulen äärelle hautumaan, mutta arvasimme toki, ettei keitto pysyisi vesisateessa lämpimänä. Kun oletimme taistelun olevan loppumaisillaan, lähdimme mekin (ei siis mitään havaintoa streltseistä) kohti pääleiriä - ja kuinka ollakaan, eteemme pätkähti erittäin ajanmukainen karoliinien kuljetuskompania tai jotain. Suorastaan säikähdimme! 


Pääleirillä järjestettiin pienimuotoinen taistelunäytös sinne tulleille katsojille ja näytös olikin ainut kerta, kun me piiat näimme taistelua. Mutta olihan sekin jälleen näkemisen arvoista. Siis jälleen kerran.














Esityksen päätyttyä lähdimme takaisin omaan leiriimme, söimme jäähtyneen hernekeiton (joka ihan oikeasti maistui nälkäisille, väsyneille ja märille sotilaille - normiruokapöydässä olisivat varmasti kiukutelleet). Tämän jälkeen pakkasimme mukaan kaiken tarpeellisen, sillä tarkoitus oli viettää iltaa ja nukkua seuraava yö pääleirissä. 

Ilta sujui mukavasti syöden, juoden ja jutellen. Strelty-pojatkaan eivät olleet enää ollenkaan niin peloittavia ;-D . Tekemäni Usqueba ja sitruunaviina maistuivat ja nukkumaankin oli oikein mukava mennä - kaminalla lämmitetty kun oli. Tosin keskellä yötä kaikki heräsivät hirveään kylmyyteen ja kiskoivat päälleen kaiken mitä kiskottavissa oli. Aamulla vihdoin suihkuun, siviilit päälle, teltan ja leirin lopullinen purku ja Sigtunan kahvilan kautta kohti Tukholman museoita.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kaksi rahvaan naisen hametta



                                   


Rahvaan naisen asuun kuuluvan hameen voi tehdä kahdella eri tapaa. Ensimmäisessä kuvassa oleva hame on tehty suomalaisten rahvaan naisten tapaan ja on ehkä oikeampi tapa tehdä hame. Toinen on enemmänkin säätyläisnaisten käyttämä hame, mutta sen etuna on nykypäivän naisihmiselle hameen alla käytettävät irtotaskut - kännyt, avaimet ja pankkikortit kun tulee saada jonnekin suojaan.

Ensimmäisessä hameessa laskokset kiertävät koko hameen samaan suuntaan ja hame suljetaan edestä nauhoilla (voi käyttää myös nappia tai hakasia). Mikäli hameen kanssa käyttää irtotaskua, pidetään taskua hameen päällä. Tosiasiassahan rahvaan naisella ei sinne taskuun oikein paljon laitettavaa ollut.... Toisessa hameessa laskokset suuntautuvat edessä reunoille ja takana kohti selkärankaa. Hameen takaosa suljetaan ensin eteen ja sitten etuosa taakse. Tämän version kanssa voi siis käyttää hameen alla pidettäviä irtotaskuja, joihin pääsee sivuilla olevien halkioiden kautta.

Kangas

Rahvaan naisen hame oli lähes aina itse kudottua, tähän oli jopa kuninkaan määräyksiä - rahvaan tuli tuntea paikkansa, eikä hänen tullut koreilla ostokankailla. Mutta toki ostokankaitakin käytettiin, kuninkaan määräyksiä rikottiin ihan kiitettävästi kaikilla osa-alueilla. Raidalliset hamekankaat yleistyivät vuosisadan loppupuolella, sitä ennen ne olivat yksivärisiä. Materiaalina oli aina villa, kevyemmät villakankaat olivat pellavaloimeen kudottuja. Eikä ainakaan minulla ole tullut vielä vastaan vanutettuja villahameita - eli jos on epäselvää, minkälaista villakangasta käytettiin, niin hypistelepä seuraavan kerran kansallispuvun hametta, kun sellaisen näet (kysy ensin lupa ;-D). Pellavahameet olivat siis alushameita ja puuvillakankaat olivat 1700-luvulla vielä rahvaan naisen saavuttamattomissa.

Ompeleminen

Oikeaoppinen ompelu tehdään luonnollisesti käsin ommellen. Ompeluun käytetään vahattua pellavalankaa, ja jos haluaa olla oikein pedantti, niin voi käyttää itsekehrättyä pellavalankaa ;-). Oli pellavalanka sitten itse kehrättyä tai kaupasta ostettua, suosittelen kuitenkin aina sitä vahaamista - lanka katkeilee ja takkuaa muuten todella helposti (tekee sitä vahattunakin, mutta huomattavasti vähemmän). Mikäli pellavalankaa ei ole käytettävissä, voi käyttää puuvillaompelulankaa, ja jos ei ole niin tarkka, niin peruspolyesterilankaa sitten vaan (mutta mikäli kangas on oikeanlaista, käytä ihmeessä hivenen aikaa ja vaivaa oikeanlaisen ompelulangankin hankkimiseen). Langan väri voi olla oikeastaan aina pellavanvärinen, mutta muitakin värejä on toki käytetty. Mutta mitään Eurokankaan värivalikoimaa ei varmasti ollut, joten langan värin ja kankaan väri yhteen sopiminen ei ollut suuri ongelma.

Edessä vahaamaton pellavalanka, takana vahattu


Hame numero 1 

Tarvikkeet:

Kangas - pituudestasi riippuen 1,8 - 2 m  150 cm:n levyistä kangasta
Pellavanauhaa - n. 3-4 cm leveää, niin paljon kuin vyötäröllä on mittaa plus kääntövaraa 2 cm
Ohutta pellavanauhaa - 2 x 30 cm
Ompelulankaa - pellavalankaa, mutta jos ompelet koneella, niin puuvillalankaa

Leikkaaminen

Hame tulisi leikata niin, että hulpiot ovat helmassa ja vyötäröllä, mutta koska yleensä käytämme hieman edullisempia kankaita, niin leveys on se n. 150 cm. Ja raidatkin ovat monesti toisinpäin kuin ennen vanhaan hametta tehdessä. Eli leikkaa kankaasta kaksi 95 cm:n palaa (siis 150 cm x 95 cm).
Hameen leveydeksi tulee siis n. 3 metriä ja korkeudeksi noin 90 cm. Mikäli olet hieman pidempää mallia, leikkaa toki vaikka 100 cm:n pituiset kappaleet, mutta vähintään siis puoleen sääreen. 
Huom! Rahvaan naisen hame ei ole koskaan lattiaan asti pitkä, vaan puolisäärestä korkeintaan nilkkaan. Nilkkojen vilauttelu oli säädytöntä (ja jännittävää) vain säätyläisdaameille.

Ompelu

Aseta kappaleet nurjat puolet vastakkain ja ompele toinen sivusauma kiinni. Itse ompelen saumat, joihin ei kohdistu hirveästi painetta etupistoin ja 1,5 sentin välein teen vahvistuksesti tikkipiston (jos pistot ovat vieraita, googlaa). Mikäli reunoissa on hulpiot, ei huolitteluja tarvita, muussa tapauksessa huolittele reunat vaikka pykäläpistoin.


Silitä saumat auki - ja jatkossakin, silitä tai oikeasti prässää (eli silitä höyryllä tai kostean kankaan läpi) kaikki saumat aina auki.


Ota sitten hameen yläosa käsittelyyn eli siihen tehdään laskoksia. Taita ensin saumanvaran verran kangasta sivusta alle ja ryhdy sitten laskostamaan. Itse tein laskokset niin, että laitan viivottimen (kuvassa kylläkin pahvinen apuväline...) kankaan väliin, taitan päälle sopivaan kohtaan ja laitan kiinni neulalla. Eli edellinen taite on aina 4 cm päässä, takaisin 2,3 cm - näin menevät hieman päällekäin. Mikäli olet kovin kapeavyötäröinen, niin toki pitää laittaa enenmmänkin päällekäin, että saa kolme metriä laskostettua vyötärölle. Tuo 4 - 2,3 cm sopii, mikäli vyötärö on noin 80 cm. Huom! Laita neulat kiinni alhaalta ylöspäin, helpottaa jatkotyöskentelyä. Eli laskoksia tehdään koko 3 metrin matkan - mittaa lopussa valmiin vyötärön pituus ja vertaa sitä omaasi, voit vähän tiukentaa lopussa (etuosassa, jäävät essun alle piiloon) tai harventaa, mikäli ei ihan täysin vastaa vyötärönympärystä. Laskosten leveyteen ja määrään/ kankaan määrä on myös olemassa erilaisia yhtälölaskukaavoja, mutta epäilen suuresti, ettei 1700-luvun talon piiat paljon yhtälöitä osanneet.

Mainitsinko jo prässääminen - eli nyt oikein kunnolla prässäämään. Toki 1700-luvulla oli komeaa, jos rahvaan emännällä oli paksu vyötärö, mutta kun nykyään ne vyötäröt ovat keskimäärin jo ennestäänkin isompin kuin silloin, niin .... prässää ne laskokset littanaksi, mutta vain siltä kohdin, mikä jää vyötärönauhan alle, ei siis mitään 1970-luvun vekkihameprässäyksiä!


Kun koko yläosa on laskostettu ja se on sopivan mittainen vyötärölle, ja se on prässätty hyvin, on vyötärönauhan vuoro. Neulaa pellavainen nauha (eli kanttinauhan tyylinen) ensin oikealle puolelle, ompele kiinni tikkipistoin ja ompele sitten nurjalle. Käännä päät kuvan mukaisesti, mutta älä ompele päiden aukkoja sulki. 



Ompele seuraavaksi etusauma samalla tavalla kuin takasaumakin, mutta jätä ylös noin 20-30 cm halkio. 


Ompele etuhalkion reunat siististi nurjalle, ihan vaikka katepistoin.


Ompele helma, eli taita kerran ja sitten vielä kerran ja ompele katepistoin helma sopivan mittaiseksi. Helmoissa on käytetty myös nauhoja vahvisteena, mutta tämäkin tapa on ihan kelvollinen.


Lisää vielä sulkemisnauhat vyötäröön, eli tunge ohuen pellavanauhan päätä noin 1 cm vyötärönauhan suusta sisään ja ompele suu kiinni niin, että nauha pysyy. Ja sama toiselle puolelle. 


Ja sitten vielä - silitä koko hame. Hame on nyt valmis!


Hame 2

Tein toisen hameen ompelemalla sen ompelukoneella, koska kangas on jotain epämääräistä materiaalia, polyesteria todennäköisesti. Mutta ommellessa käsin käytetään samanlaisia pistoja kuin ensimmäisessä hameessa. Huom! Älä laita koskaan pellavalankaa ompelukoneeseen, ellet halua teettää kallista huoltoa koneellesi...

Tarvikkeet 

Kangas - pituudestasi riippuen 1,8 - 2 m  150 cm:n levyistä kangasta
Pellavanauha - 2 x 150 cm, leveys 3-4 cm
Ompelulankaa - mielellään pellavaista, mutta koneella ommeltaessa puuvillalankaa

Leikkaaminen

Leikkaa tähänkin hameeseen kaksi samanlaista kappaletta, eli kankaan leveys (n. 150 cm) ja pituudeksi 95-100 cm (eli sinulle sopiva pituus plus kääntövara). 

Ota käsittelyyn ensin toinen kankaan paloista. Merkitse ensin neulalla kankaan keskiosa. Käännä ensin sivusta saumanvaran verran nurjalle (ihan vain neulalla kiinni).


Ja sitten laskostamaan. Käytin samaa mittaa kuin edellisessä hameessa. Tässä vaiheessa tulee olla tieto vyötärön ympäryksestä, joka jaetaan 4:llä. Eli jos vyötärönympärys on 80 cm, se jaettuna 4 = 20 cm ja siihen lisätään 2 cm = 22cm.Laskosta ensin vasemmalta reunalta (oikeasti ei mitään väliä, kummasta reunasta aloitat) niin kauan, että saat tuon neljäsosavyötärömitan + pari senttiä täyteen. Laskostaminen lopetetaan siihen, ja jos ei mene ihan tasan, niin viimeisen laskoksen voi tehdä hieman soveltaen niin, että mitta on sopiva. Hameen eteen saattaa siis jäädä laskostamatontakin kangasta (säätyläishameisiin tehdään isommat laskokset, että eteen jää varmasti sileääkin kangasta). Mikäli vyötärösi on niin pikkuinen, että mitta ei ole sopiva, vaikka tulit jo kankaan keskikohtaan, niin suurenna hieman laskoksia.


Toinen puoli laskostetaan samalla tavalla, mutta nyt niin, että laskokset avatuvat keskikohdasta lähtien toiseen suuntaan, eli reunoille päin (tämä on siis hameen etuosa). Hameen etuosan keskellä on siis ns. peililaskos.


 Kiinnitä seuraavaksi vyötärönauha. Vyötärönauhan tulee olla siis pellavanauhaa, mutta itse huijasin ja käytin vinonauhaa. Mittaa vinonauhaa n. 150 cm pituinen pala ja etsi siitä keskikohta. Neulaa nauhan ja hameen etuosan keskikohta yhteen ja neulaa loput nauhasta kumpaankin suuntaan. Mikäli käytät nauhaa, ei hameen ylimenevälle osalle tarvitse tehdä mitään, mutta koska itse käytin vinonauhaa, ompelin senkin nauhaksi. Ompele kiinni tikkipistoin molemmin puolin. Toinen tapa on käyttää nauhaa vain sen verran, mikä on hameen vyötärö mitta, ja laittaa loppunauhaksi jotain ohuempaa.


 Tee takaosa samalla tavalla, mutta laskosta niin, että laskokset ovatkin keskelle päin (eli toisin päin kuin etuosassa). Kiinnitä nauha samoin.

Nyt sinulla on kaksi samanlaista kappaletta. Laita kappaleet oikeat puolet vastakkain, ompele sivusaumat kiinni niin, että jätät yläosiin n. 20 -30 cm halkiot (kuten hame 1 etuosassa). Ompele tarvittaessa halkioiden reunat kiinni.

Käännä helma kahdesti ja ompele helma katepistoin.

Silitä!

Hameen pukeminen tapahtuu niin, että ensin sidotaan takaosan nauhat kiinni eteen ja sitten etuosan nauhat taakse (etuosan nauhoista voi tehdä myös niin pitkät, että ne voi tuoda myös eteen sidottavaksi).


Sivuhalkiosta pääsee sitten noille irtotaskuille, joissa voi säilyttää ajanmukaista tarvikkeistoa, kuten kutimet, pieni käsityö tai sitten sitä kännyä ja pankkikorttia ;-)





lauantai 7. kesäkuuta 2014

Haminan leiri, harjoitukset ja esitys sinä toukokuun kolmantena viikonloppuna


Kokoonnuimme Haminaan leireilemään, harjoittelemaan äksiisiä ja pitämään pienen esityksenkin. Meitä saapui pieni joukko Uudeltamaalta, Jyväskylästä sekä Oravaisista.

Ensin pystytettiin leiri, kovin vaatimaton meidän osaltamme tällä kertaa, sillä emme asuneet emmekä edes laittaneet ruokaa leirissä. 


Lauantaipäivän oli sotilaiden tarkoitus harjoitella yhdenmukaisuutta, oli kyseessä sitten Suuren pohjan sodan, Suomen sodan tai Napoleonin sotien aikaiset otteet ja marssit.




Kun miehet harjoittelivat, oli piioilla aikaa karata kaupungille kuuntelemaan Ruutia ja rauhanaikoja! -luentoja sotahistoriasta ja linnoituksen sotilaselämästä -tilaisuuden avausta. Kävimme myös seuraamassa Haminan hywien asukkaiden esittämän "Rouvain rauhantunnusteluja". Ja toki pääsimme myös kaffittelemaan. 

Kuva Johanna Talso


Iltapäivällä saimme nauttia hyvin rennossa tunnelmassa historioitsija Martti Korhosen "Kun Haminassa ruuti paloi" -luennon. Oli vamaan luennoitsijallekin hieman outo tilanne....

Kuva Markku Arvonen

Aurinkoisen päivän päätteeksi lähdimme opastetulle kävelykierrokselle, jossa meille esiteltiin vuonna 1653 perustettua Haminaa, sen 1720-luvulla tehtyä ympyrämuotoista kaavoitusta ja Haminan 1700-luvun historiaa.




Alun perin 1700-luvun lopulla valmistunut Haminan raatihuone (jonka nykyinen ulkomuoto on tosin 1840-luvulta)



1400-luvulta olevaa keskiaikaista Marian kirkkoa on uudistettu vuosisatojen aikana monesta mm. tulipalon vuoksi










Sunnuntaina miehet harjoittelivat jälleen ja puolilta päivin lähti marssi kohti Raatihuoneen aukiota. 



Kaatuneitten muistopäivän vuoksi ei ollut suotavaa järjestäjien mukaan ampua, joten äksiisi oli melko hiljainen, mutta yleisö kuitenkin tuntui pitävän.






Esityksen jälkeen marssimme Kadettikoulun eteen suureen yhteiskuvaan. Toki piioista piti ottaa erikseenkin kuvan..... 



Kuva Jaana Peltola


Leiriin päästyämme meille oli vielä tarjolla ajanmukainen keittolounas ja tämän jälkeen olikin vuorossa leirin purku ja kotiin lähtö.