Leipzigin taistelu käytiin Venäjän, Preussin, Itävallan ja Ruotsin yhdistynein voimin Napoleonin Ranskaa vastaan. Ranskan joukoissa taistelivat myös Puolan, Italian ja Saksin joukot
- tosin Saksin joukot vaihtoivat puolta kesken taistelun.
Taistelu käytiin 16.-19.10.1813 ja me lähdimme tuhansien muiden kanssa elävöittämään
ja kokemaan tuota taistelua sen 200-vuotispäivänä 19.-21.10.2013.
Leipzigiin matkannut Ruotsin armeijamme oli muodotettu ruotsalaisista, suomalaisista ja Venäjän Karjalan sotilaista - toki tiedämme, että tuohon aikaan suomalaiset eivät enää taistelleet Ruotsin valtakunnan joukoissa, mutta emme välittäneet tästä pienestä epäkohdasta. ;-) Ja luonnollisesti mukana seurasi armeijan mukana kuormasto - sotilaitten perheet ja krouvari.
Saavuimme sotilaani kanssa leiripaikalle ennen muita ja kanssasotilaita ja -sisaria odotellessamme tutustuimme Liebertvolkwitzin kylään, joka oli puettu aivan ihastuttavasti 1800-luvun alun asuun. Kaikki oli mietitty ja harkittu ja koko kylä oli talkootyöllä paneutunut tehtäviin. Kateellisena tietenkin ajattelimme, että Suomessa moinen ei olisi mahdollista jo lainsäädännön kannaltakaan....
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
Sotilasleirin pystytys alkoi vasta, kun ruotsalaisetki saapuivat perille, ja tällöin oli jo melko märkää (eli satoi), pimeää ja kylmää. Teltat saatiin kuitenkin pian pystyyn ja kuormaston naiset saivat iltaruoankin tarjolle. Pitkän päivän päätteeksi uni kutsui kuitenkin hyvinkin ajoissa nukkumaan.
Aamulla anivarhain alkoi aamutyöt - aamupalan laittaminen ja sen syöminen ja kaikenlainen aamupuuhastelu.
Aamulla anivarhain alkoi aamutyöt - aamupalan laittaminen ja sen syöminen ja kaikenlainen aamupuuhastelu.
Joukot kokoontuivat leirin kentälle nimenhuutoon - jokainen sotilas ja paikalla olleet matamitkin esiteltiin
Ruotsin armeijan johdolle.
(Kuva: Markku Arvonen)
(Kuva: Markku Arvonen)
(Kuva: Markku Arvonen)
Leirissä pidettiin myös tiukkoja käskynjakoja, eikä elämä ollut aina helppoa...
(Kuva: Markku Arvonen)
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
... mutta välillä oli myös pieni hetki matamien kokoontua ja vähän juorutakin...
...vaikka suurimmat juorut toki levisivät vasta viimeisen illan jälkeen ;-)
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
Naisten tehtäviin kuului luonnollisesti muonituksesta huolehtiminen ja siinä riittikin puuhaa jokaiselle matamille vuorollaan. Kuormastonaisten vastaavana toimi tehtävissään hyvin tomerana ja piti naiset kurissa.
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
Mutta välillä tuli kävi niin kuumana, ettei lähelle uskaltanut yrittää :-)
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
Välillä toki pääsimme valmiinkin päydän ääreen.
(Kuva: Marianne Berndt Stange)
Sunnantaina, varsinaisena taistelupäivänä Liebertvolkwitzin kylässä majoittuneet joukot kerääntyivät torilla, josta lähdimme marssimaan kohti taistelukenttää.
Taistelu käytiin todella suurella kentällä, ja pauke, savu ja hälinä olivat todella vaikuttavia. Oikeata hätääkin vähän tunnettiin, kun ensiapujoukkoja (niitä moderneja) kulki aina silloin tällöin apua tarvitsevan luo. Ja kun tiedämme, että tuolla kentällä on aina silloin tällöin sattunut hyvin vakaviakin tapauksia. Ja meillä ei ollut tietoa, kun on tällä kertaa loukkaantunut. (Tosin olin jo itse tässä vaiheessa tutustunut paikalliseen haavanompeluhoitajaan, joten tiesin, että apuun voi luottaa)
Taistelun päätyttyä ensin poistuivat tykistöjoukot
Ja viimein saapui myös jalkaväkikin pitkän (ja levottoman) odottelun jälkeen - lähes kaikki haavoittumattina
Ja ennen kaikken - sain oman sotilaani ehjänä takaisin
(Kuva: Markku Arvonen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti