maanantai 30. huhtikuuta 2012

Viinapöytä


Viinapöytä-tarjoilu oli hyvin suosittua 1700-luvulla Ruotsin valtakunnassa. Viinapöytä on siis ruotsalainen tapa, jota ei muualla Euroopassa tavattu.



Kutsujen tarjoilu aloitettiin useimmin juuri viinapöydästä. Vieraat saivat ruokailla tästä pöydästä heti saapuessaan ja muita vieraita odotellessaan. Ruokailu tapahtui joko viinapöydän ääressä napostellen tai lautaselta, jota pidettiin vaikkapa sylissä. Pöytää ei siis tähän ruokailuun käytetty.

Viinapöytä ja varsinkin sen viinat olivat pääsääntöisesti tarkoitettu miehille. Usein viinapöytä katettiinkin erilliseen huoneeseen, johon naisilla ei ollut edes menemistä. Olisivathan naiset voineet juopuakin viinasta, hui!. Edistyksellisimmissä (näin haluan uskoa) piireissä myös naisille tarjoiltiin viinapöydän antimia, kuitenkin erillisestä pöydästä kuin miesten antimet, ja juomina olivat väkevien sijaan liköörejä.



Tyypillisimpiä viinapöydän antiamia erilaisten maustettujen viinojen (tulee muistaa, että viinat poltettiin itse, joten kirkkaan maku oli usein huono, joten sitä maustettiin juomakelpoiseksi) lisäksi olivat mm. leivät (kaksi tai kolme lajia), voi, erilaiset suolakalat (sillit ja graavikalat), juustoja ja/tai ruukkujuustoa, makkaraa ja savustettua lihaa.



Viinapöytä-tarjoilun jälkeen saattoi kulua useampikin tunti ennen illallisen tarjoilua....ja vanhat kirjeet kertovat tarinoita, joissa kaikki vieraat eivät viinapöydän jäljiltä koskaan päässeet illallispöytään ;-)

Tässä tämän kartanon viinapöytä illallisvieraille

Ruisleipää
Ohralimppua
Ohrarieskaa
Vehnäkeksit

Itsekirnuttua voita

Kahta lajia kovaa juustoa
Valkohomejuustoa
Piimäjuustoa
Ruukkujuustoa

Graavattua lohta
Sinappisilliä
Rapusilliä
Suutarin lohta

Palvattua kinkkua
Hyytelöityä vasikkaa
Ryynimakkaraa
Verimakkaraa
Maksapasteijaa

Usqueba
Riittävästi muuta viinaa
Vettä


Den 29nde April Sällskapet vuosikokoontuminen

Olipa jälleen taas aika kokoontua perinteisen Den 29nde April Sällskapetin merkeissä. Tällä kertaa tavoista poiketen emme olleet Aleksanterin luona, vaan Onnelan kartanossa. Tavoitteena oli viettää aikaa yhdessä ruokaillen, juomaillen, keskustellen henkevästi ja laulellen.

Vieraiden saavuttua sekä isäntä että emäntä pitivät pienen tervetuliaispuheen (eli emäntä selitti illan ohjelman ;-D)


Ilta aloitettiin viinapöydän antimista (siitä erikseen muualla). Pienet suolapalat nautittiin erilaisten (kukin oman mieltymyksen mukaan) viinaksia kera.


Viinapöydän annin ja vilkkaan keskustelun jälkeen seurue kutsuttiin ruokapöytään.


Ruoka tuntui seurueelle maistuvan, ainakaan suurempaa valitusta ei tullut. Enemmän seuruetta luultavamman haittasi emännän loppumaton into kertoa jokaisesta ruokalajista jotain - joko ruoan alkuperästä, valmistuksesta tai valmistukseen osallistuneiden piikojen laiskottelusta. Kuten emäntä jo alussa seurueelle kertoi, ruoan maittamattomuuden syy oli joko huonoissa ohjeissa (Cajsa Warg) tai kehnoissa piioissa.


Menu

Den 29nde April

Hummerikeittoa
Häränlihapasteijat
***

Parsaa voikastikkeella
***

Pitkään haudutettua possua
Härkähöystöä
Lihapullia

Täytettyjä porkkanoita
Haudutettuja nauriita
Höyrytettyjä maapäärynöitä
Makeaa kaalipataa
Herneitä
***

Hapankermamunkit
Tippaleivät
Kuumaa kaakaota
Kiellettyä kahvia





Ruokailun jälkeen tarjoiltiin kuumaa suklaata, kaffia sekä rosetteja ja hapankermamunkkeja.

Pienen jaloittelen jälkeen ryhtyi seureemme meille mieluisimpaan toimeen, eli laulamaan kukin omalla äänellämme ja tyylillämme Carl Michael Bellmanin lauluja. Laulettaviin kappaleisiin kuului aivan ehdottomasti Johanin Opp Amaryllis!


Illan vielä lisää pimetessä osan oli pakko tunnustaa nukkumatin voitto ja poistua nukkumaan. Viimeisimmät jatkoivat perinteen mukaisesti loppuun asti. Ja kaikki kykenivät aamiaiselle ;-)

Kaunis kiitos, rakkaat ihmiset!



maanantai 23. huhtikuuta 2012

Irtotaskut - viimeinkin valmiit



Näitä irtotaskuja olen kirjonut sen kymmenen vuotta - tai no, en niitä nyt koko aikaa ole kirjonut, mutta työn olen aloittanut joskus, kun vielä asuin Helsingissä ja siitä on yli kymmenen vuotta aikaa, eli...

Mallin (tai ainakin idean) näihin taskuihin otin tästä 1750-luvun taskusta. Mielestäni se oli jotenkin ihanan hirvittävä. Luin silloin aikoinaan jostakin (mistä lie), että taskut olivat usein nuorten tyttöjen kirjailuharjoitusten tulosta. Siltä tuo tasku minusta näyttikin.
Pocket20colourful20cropped1

Kun sitten itse aloin taskuja kirjoa, olin iloinen (?!?!) siitä, että työnihän on itse asiassa hyvin autenttinen - jälki näytti siltä, kuin kirjontaa olisi tehnyt 9-vuotias nuori neiti (ja vielä vähän vastahakoinen sellainen). Mutta ei niistä nyt ihan hirvittävät tulleet. Ja sitä paitsi nehän ovat aina piilossa.

Taskut ovat valkoista pellavaa, vuori ja tausta on puuvillaa. Kirjonta on tehty puuvilla-muliinalangoilla kaikkia mahdollisia ja mahdottomia kirjontakikkoja käyttäen (paitsi ristipistoja).

Juomalasit

Löytyihän sieltä kirpputorilta juomalasitkin meille molemmille. Kauniit, yksinkertaiset kartionmalliset lasit odottivat ottajaansa 1 €/ kpl, joten otin pois sieltä notkumasta... Nuo pikkulasit minulla oli jo ennestään, sopivat sarjaan ihan hyvin.

Kahvipannu, sokerikko ja kermakko

Luonnollisesti olisi oikein viehkeää ja mukavaa omistaa aito 1700-luvun kahvipannu kermakkoineen ja sokerikkoineen, mutta koska olen tuhlannut varani jo silkkeihin, joudun turvautumaan leikkiversioihin.

Eli kirpputorilta hankin mielestäni kuitenkin kauniin pannun, sokerikon ja kermakon.

Ja koska olen ahne, ostin toisenkin setin - koska kaipaamani pannu suklaajuomalle vielä puuttuu, tarjoilen vierailleni kuumat kaakaot tästä pannusta. Tiedä sitten, onko nokka liian kapea paksulle suklaajuomalle, sehän selviää vain kokeilemalla...

Zwiebelmuster - blue onion - sininen sipuli

Tämä on se astiasto, jota kerään.... pitkään ja hartaasti. Eli ostan, jos tulee vastaan, mutta en vartavasten sitä hanki tai tilaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos tulee astioita (ja juuri niiden valmistajien, joita haluan) vastaa kirppiksellä tai vastaavassa paikassa ja sopivalla hinnalla, niin ostan.

Astiaston (kuvion) hyvin lyhyt historia 

(lähde: http://personal.inet.fi/koti/maria.autio/pdfs/cibulakesite.pdf)

Sipulikuvio tuli Eurooppaan silloin, kun eurooppalaiset ihastuivat kiinalaiseen posliiniin. He toivoivat valmistavansa itsekin niin hyvälaatuista ja siroa tavaraa kuin kiinalaiset olivat keksineet jo yli tuhat vuotta sitten. Ensimmäinen posliinitehdas maanosaamme perustettiin Saksan Meisseniin. Sieltä alkoi eurooppalainen posliinin valmistushistoria 1710. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, 1730, syntyi Meissenissa sipulikuvio.

Kuvio muodostuu kukista, lehdistä ja hedelmistä. Keskeinen motiivi on asterin kukka, jonka varressa on sen nuppu sekä pionin kukka, joka kietoutuu bambutangon ympäri. Astiaa ympäröi persikan ja granaattiomenan motiivit. Koska granaattiomena oli tuntematon siihen aikaan monille eurooppalaiselle, toisin kuin arkisempi sipuli, kuviota ruvettiin virheellisesti kutsumaan sipulikuvioksi.

A Meissen and Huttensteinach blue and white Zwiebelmuster composite part dinner service
Meissen: Zwiebelmuster

Vaatimattomana tavoitteenani on saada kokonainen astiasto, mutta muutamakin lisäastia saa minut iloiseksi :-)


Tähän mennessä kertyneet astia (niin, niitä ei ole kuin muutama, ja niistäkin osa on "väärän" valmistajan)

Pikkuruinen kulho, en oikein tiedä, mikä on astian funktio

Teekuppi ja sen alunen

Hedelmävati 

Suloinen pieni pitsireunainen kulho

Tämä on luultavimmin lautanen luille ;-) näitähän aina tarvitaan!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Vanutikattu hame ja jakku - quilted petticoat and matching jacket

Tekaisin tuossa asun - todellakin tekaisin, aikaa meni pari tuntia. No, viimeistelyt puuttuvat, mutta voi olla, että jäävätkin, tulos kun ei ole kovinkaan kummoinen. Kyse on kuitenkin harjoitusasusta, joten ei tässä suuria haasteita itselläkään ollut :-D Hametta toki voi käyttää, jollei muuten niin ainakin alushameena kylmissä tilaisuuksissa.

Ajattelin kyllä työtä aloittaessani, että ehkäpä tuosta tulisi asu hollituvalle, mutta katsotaan nyt...

Asu on tehty Prismasta ostetusta tikatusta päiväpeitteestä, jossa oli tuollaiset kivat helmat. Siitä se ajatus sitten lähti...

Hame oli helppo leikata, mutta jakku onkin sitten vähän sinne päin tehty. Jakin kaavoina on käytetty ratsastustakin kaavoja, mutta jouduin niitä "hieman" muokkailemaan, koska päiväpeite saneli omat ehtonsa. Mutta siinä se nyt kuitenkin on. Eikä muuten ole päällä lämmin, vaan kuuma!

Mintunvihreän värinen vanutikattu nuttupuku  - seisoo lähes itsestään :-D

Helman tikkaus on kuitenkin kaunis....


Woffeleita

Sura Grädd-Waflor
(Cajsa Warg 1755)

Til et qwarter sur grädda tages 2 qwarter watten, et halft qwarter smält smör och 2 stycken ägg, altsammans wispas wäl tilhopa med så mycket godt hwetemjöl, ar det ringlar sig efter wispen när han uplyftes, och bakas sedan på wanligt sätt. NB. Til desse waflor bör wara god tiocj grädda, som intet är för gammal, så blifwa de goda.

Ja näin ne itse tein:

0,33 l paksua ja hapanta, muttei liian vanhaa kermaa
0,66 l vettä
160 g sulatettua voita
2 kananmunaa
vehnäjauhoja

Laitoin kaikki aineet sekaisin ja vispasin sekaan niin paljon vehnäjauhoja (ehkä 4 dl), että taikina oli riittävän sakeaa (pinnalle jäi hetkeksi kuviota, kun vispilän nosti taikinasta - näin minä tuon ohjeen käänsin....)

Paistoin tällä kertaa ihan modernilla sähkökäyttöisellä vohveliraudalla, mutta suuri tarkoitus on kyllä jollain leirillä kokeilla avotulella paistella ihan oikealla vohveliraudalla (kunhan ensin löydän sen jostain varaston uumenista).


Vohvelit nautimme tällä kertaa jäätelöiden kera, jäätelöistä sitten joskus myöhemmin lisää.

Huom! Vohvelit ovat siis sokerittomia, joten jos haluaa makeaa, kannattaa sitä sokeria lisätä. Tällaisina vohvelit sopivat hyvin myös suolaisilla täytteillä nautittavaksi...

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Se viina....

Usqueba
(Cajsa Warg 1755)

Härtil tages följande, såsom: anis, fänkål, coriander, röd canel, hwit dito och cardemummor, et lod af hwardera sorten, 3 fierdedels lod muskottblomma, af näclickor, viol-rot, lacris-rot, dill och isop, et halft lod af hwardera slaget: desse species stötas sönder och distilleras med 2 kannor brännevin, sedan lägges deruti et halft lod saffran, et halft skålpund russin, och et halft skålpund dadlar eller fikon, hwilket sedan sättes at tingera 8 dagar; därefter wrides all musten utur ingredientierne, som då ligga deruti, och bränwinet giördes sött efter behag, samt utsvädes at det får lagom styrka.

Ja näin sen tein:

13,3 g aniksen siemeniä
13,3 g fenkolin siemeniä
13,3 g korianterin siemeniä
26,6 g jauhettua kanelia
10 g kuivattua muskotinkukkaa
7 g kokonaisia neilikoita
7 g jauhettua inkivääriä
7 g lakritsin juurta (olen sen toisinaan korvannut parilla turkinpippurilla ;-D)
7 g kuivattua tilliä
(No, en tod. noin tarkkaan mitannut, mutta suuntaa antavasti....)

1,5 litraa kirkasta (ja erittäin halpaa) viinaa, yleensä votkaa

7 g sahramia

200 g rusinoita
200 g taateleita tai viikunoita (taateleilla saa hieman tummemman sävyn)

1-2 dl oikein vahvaa sokerilientä

Murskasin mausteita hieman huhmareessa ja laitoin mausteet pulloon. Päälle kaadoin viinan ja tungin kuivatut hedelmät ja sahramin sinne sekaan. Annoin juoman maustua jääkaapissa (välillä vähän pulloa kallistelemalla sekoittaen) ainakin kaksi viikkoa. Mausteet (paitsi tilli) painuvat pohjaan, joten juoma on helppo dekanteroida toiseen pulloon - samalla maustoin juoman sokeriliemellä sopivan makeaksi. Oman usqueba-juomani on yrttilikööriä, jota tulee nauttia varovaisesti - omasta kokemuksesta tiedän, että juoman liiallisella nauttimisella on seurauksensa. Mutta hyvää on!

 Käytin siis mausteita suuremman määrän kuin Cajsa, joten juoma lienee huomattavasti yrttisempää kuin alkuperäinen (kokeilin pienemmälläkin määrällä, mutta pidin itse mausteisemmasta).

Kevään 2012 Usqueba-versio

Kuvassa olevassa juomassa on käytetty viikunoita ja keltaisia rusinoita - tummilla rusinoilla ja taateleilla tulee tummempaa....

Quilted skirt and jacket, 1765


Haaveita...

Finnish
Quilted and embroidered skirt of yellow silk taffeta with matching jacket
National Museum of Finland


Oma hameeni tulee olemaan keltaista dupion-silkkiä, silkkivanua ja pellavaa (vuori). Kirjailua en aio tehdä, sellainen minulla jo on. Nuttu kuvan kaltainen.

Robe á l'anglaise, 1784-1787

Haaveita.....

French
White muslin with hammered silver foliate diaper-patterned and red silk thread embroidery 
The Metropolitan Museum of Art



Puvun kangas on valkoista musliinia, joka on kuvioitu punaisella silkkikirjailulla ja hopealla. Oma kankaani tätä pukua varten on valkoista puuvillakangasta, johon on painettu vihreä kuviointi.

Kenkiä osa 2

Nämä ovat tähän mennessä autenttisimmat kengät - toiset ovat silkkiä ja toiset nahkaa. Tarkoitus on värjätä ne, mutta mietin vielä väriä... Kengät on hankittu tuolta: http://www.american-duchess.com/. Kengät on siis valmistettu tarkkaan selvitetyn ja mietityn mallin mukaisiksi ottaen kuitenkin huomioon nykyajan mukavuudet... (eri lestit ja kengän istuvuus)

Silkkiset ovat vielä laatikossa odottamassa, että niihin uskaltaisi edes koskea....

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kenkiä osa 1

No eiväthän nämä nyt todellakaan ole mitkään autenttiset kengät, mutta niin söpöt. Tummansinistä mokkanahkaa ja korkokin oikeanmallinen. Valitettavasti pohjat ovat kumia eivätkä oikeasti niin hyvät kävelläkään....

Piian kengiksi hankin nämä mustaa nahkaa olevat Töysän kenkatehtaan kansallispukukengät. Hyvät ja tukevat jalassa eivätkä niin mahdottoman kaukana autenttisuudestakaan (mitä nyt kumipohjat....)


keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Hattuja

Koskapa kalvakka iho on niin kaunis (ja sen luonnostaan omaan), tulee naisihmisen aina ulkona ollessaan käyttää hattua tahi auringonvarjoa, ettei vain tuo kaunis kalvakkuus vaan muuttuisi rumaksi rusketukseksi.

Siispä tulee naisihmisellä olla hattu ellei useampikin....


Tämä sinisellä falbulanauhalla ja pitsillä koristettu hattu on tehty yhteensopivaksi siniruusuisen karakoojakun kanssa.

Ruskealla organzanauhalla ja persikan värisellä pitsillä koristettu hattu on tarkoitettu ruskean robe a l'anglaisen kanssa pidettäväksi.

Punaisilla ruusuilla ja terälehdillä koristeltu hattua on pidetty punaisen robe a la francaisen kanssa.

Vaaleansinisellä nauhalla ja valkoisella silkillä päällystetty pikkuhatun tein vaaleansinisen pet en l'airin kanssa pidettäväksi

Tämä hattu on Susanna-neidille somistettu asuunsa sopivaksi

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Irtotaskut

Ompeluseuroissa aloin näiden kirjailun, ja pitihän ne sitten loppuun astikin tehdä....

Kirjailin ruusuköynnökset pellavalle puuvillamuliinilangoilla

Ruusut tein sillä vanhalla hyvällä "vippaskonstilla" ...

Leikkasin taskut. Vuoren ja taskun takaosan tein valkoisesta puuvillakankaasta.

Taskun kädentien ja reunat kanttasin vihreällä satiinikanttinauhalla.

Valmiit irtotaskut, melko karkkisen näköiset... Taskut kiinnitetään irtonyörillä, joka pujotetaan yläkanttauksen läpi...

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Ompeluseurat

Viikonloppuna kokoonnuttiin Rajamäellä ompeluseurojen merkeissä. Ompeluseuroihin osallistui talon piian lisäksi kaksi piikaa Loviisasta (oikein maaherrattaren ja kapteenskan piiat) sekä kaksi piikaa Helsingforsista. Koska Helsingforsin piiat joutuivat matkaamaan niin monen hollituvan kautta, viipyivät he yön ylitse. Loviisan piiat oli varustettu maaherrattaren vaunuilla, joilla heidät (ja varsinkin emäntiensä kalliit silkit) kuljetettiin yön sylissä kotiin turvaan.


Ompelutoimissa oltiin hyvin ahkeria, eikä hetkeäkään tyhjin käsin istuttu. Päivän aikana ommeltiin ahkerasti mm. vihreää silkkistä robe a la francaisea Loviisan kapteenskalle . Ensin vähän ratkottiin...


... mutta pian päästiin jo sovittamaankin...


Maaherrattarelle piikansa ompeli ahkerasti (jollain ihmeen härvelillä?!) sekä vihreää jakkua että hopeaista robe a la francaisea...


Piiat luonnollisesti huokailivat noiden silkkien loistoa ja ihanaa kahinaa.


Pikkuaskareiden välissä piti toki saada hieman suolaistakin, pikkuruoaksi oli porkkanakeittoa ja itsekirnuttua voita.


Työt jatkuivat, tässä valmistuu pellavainen aamupäiväasu....


 ja tässä kirjotaan kaunista pellavaista taskupussia


Ahkerimman työskentelyn päätteeksi piiat pistivät poissaolevan emännän porsliinit pöytään ja nauttivat iltaeineen.


Kun osa poistui pitkälle kotimatkalle, niin osa ryhtyi lauantaisaunomiseen ja jatkoivat sen jälkeen kuuliaisesti ompelutöitään (paitsi se laiska talon oma piika).




Sunnuntaina jatkettiin ahkerointia, aamuvirkuin jo kukonlaulun aikaan ja loput herättyään. Talon piikakin sai vihdoin joitain aikaiseksi, kun ryhtyi taskupusseja kirjomaan.


Mukavaa oli!